Esivalitut ehdot

Video aiheesta

Aiheesta löytyy webinaarivideo Vertex Systems Oy:n internet-sivuilta:

Esivalitut ehdot

Tämä teksti on generoitu videon litteroinnin perusteella

Esivalitut ehdot – nopeampi ja varmempi osien kiinnitys kokoonpanoon

Mitä esivalitut ehdot ovat?

Esivalitut ehdot ovat osalle tai kokoonpanolle valmiiksi määriteltyjä liitosehtoja (esim. samankeskisyys, yhtenevyys, yhdensuuntaisuus), joita ohjelma ehdottaa automaattisesti, kun osa tuodaan kokoonpanoon.

Ajatus on sama kuin “pistoke ja pistorasia”:

• osalla on valmiiksi kerrottuna, millä pinnoilla se halutaan kiinnittää, ja

• kokoonpanossa käyttäjä vain osoittaa vastinpinnat – ohjelma luo liitosehdot valmiiden asetusten mukaan.

Tämä nopeuttaa työtä erityisesti silloin, kun samaa osaa liitetään monta kertaa (esim. sulakkeet, pistokkeet, kiinnikkeet, pultit, liittimet jne.).

Missä tilanteissa esivalituista ehdoista on hyötyä?

Esivalitut ehdot kannattaa määritellä esimerkiksi:

• kirjasto-osille, joita käytetään paljon (sulakkeet, pistokkeet, erilaiset liittimet)

• komponenteille, jotka liitetään aina samalla tavalla (esim. lieriömäinen osa reikään + pohjapinta pohjaa vasten)

• kokoonpanopohjiin, joihin tuodaan useita samanlaisia osia (esim. rivistö sulakkeita tai pistokkeita).

Tavoite on, että lisäys menee käytännössä näin:

1. Valitse osa kirjastosta.

2. Valitse listasta haluttu esivalittu ehto (esim. “10A pistoke, vasen”).

3. Napsauta kokoonpanosta vastinpinnat.

4. Osa asettuu automaattisesti oikein – ilman että sinun tarvitsee määritellä ehtoja alusta.

Esivalittujen ehtojen rakenne

Kun avaat esivalitut ehdot -ikkunan osalle, siinä näkyy tyypillisesti:

• Ehtojoukon nimi

  • Esim. “10A pistoke”, “16A pistoke”, “Pistoke vasen”, “Pistoke oikea”.

  • Nimen täytyy olla yksilöllinen – samaa nimeä ei saa olla kahdesti.

• Ehtojen järjestys

  • Ensisijainen ehto (esim. samankeskisyys)

  • Toissijainen ehto (esim. yhtenevyys)

  • Mahdollinen kolmas ehto (esim. yhdensuuntaisuus)

• Geometria kummaltakin puolelta

  • Osalta valitaan pinta / reuna / piste.

  • Vastinpuolelle (kokoonpano tai toinen osa) valitaan vastaava geometria lisäysvaiheessa.

Huom! Järjestyksellä on väliä. Yleensä ensin samankeskisyys, sitten pohjapinnan yhtenevyys ja lopuksi mahdollinen yhdensuuntaisuus.

Esivalittujen ehtojen luominen osalle

Seuraavat vaiheet tehdään osalle (esim. sulake tai pistoke), joka halutaan lisätä kokoonpanoihin nopeasti.

1. Avaa osa

   • Avaa kirjastosta tai mallihakemistosta osa, jolle haluat esivalitut ehdot.

2. Avaa Esivalitut ehdot -toiminto

   • Valitse osa > hiiren oikea > Esivalitut ehdot
     (tai vastaava komento valikkoriviltä, riippuen asennuksesta).

3. Luo uusi ehtojoukko

   • Valitse Uusi (tai vastaava komento).

   • Anna ehtojoukolle selkeä nimi, esim.:

     • “10A pistoke”

     • “10A pistoke oikea”

     • “10A pistoke vasen”

   • Vältä samoja nimiä – ohjelman ohjeenkin mukaan nimi ei saa olla kahdesti sama.

4. Määritä ensisijainen ehto

   • Valitse alasvetolistasta esim. Samankeskisyys.

   • Valitse osasta lieriöpinta, jota vasten osa kohdistetaan (esim. pistokkeen ulkokehän pinta).

   • Tallenna valinta.

5. Määritä toissijainen ehto

   • Valitse alasvetolistasta esim. Yhtenevyys.

   • Valitse osasta pohjapinta, joka halutaan pohjaa vasten.

6. Tarvittaessa määritä kolmas ehto

   • Esim. Yhdensuuntaisuus, jolla varmistetaan osan suunta.

   • Valitse osa- ja vastinpinta, joiden pitäisi olla rinnakkaiset (esim. kylkipinnat).

7. Tallenna ehtojoukko

   • Varmista, että nimi on yksilöllinen.

   • Hyväksy / tallenna ikkunan tiedot.

Voit luoda samalla osalle useita eri ehtojoukkoja (esim. eri suunnat tai eri “paikat”, kuten pistoke 1, pistoke 2, pistoke 3).

Esivalittujen ehtojen käyttäminen kokoonpanossa

Kun esivalitut ehdot on määritelty, niiden käyttö kokoonpanossa on käyttäjälle suoraviivaista.

1. Avaa kokoonpano, johon osa lisätään.

2. Lisää osa kirjastosta normaalilla lisäyskomennolla.

3. Kun ohjelma kysyy ehtoja:

   • Valitse alasvetolistasta se esivalittu ehto, jonka määrittelit (esim. “10A pistoke vasen”).

4. Osoita vastinpinnat kokoonpanosta:

   • Lieriöpinta (reikä tai vastinpinta) → ohjelma käyttää samankeskisyyttä.

   • Pohjapinta → ohjelma käyttää yhtenevyyttä.

   • Mahdolliset lisäpinnat → ohjelma käyttää yhdensuuntaisuutta jne.

5. Hyväksy lisäys – osa asettuu automaattisesti oikeaan paikkaan, oikeilla ehdoilla.

Jos jokin ei mene oikein:

• Voit valita toisen esivalitun ehdon samalle osalle.

• Voit palata osamalliin ja korjata / tarkentaa esivalittuja ehtoja.

Esivalitut ehdot kokoonpanoille

Esivalitut ehdot voidaan määritellä myös kokoonpanotasolle, ei pelkästään yksittäisille osille.

Tämä on hyödyllistä esimerkiksi, kun:

• sinulla on kokoonpanossa valmis rivi paikkoja (esim. sulakepesät), ja

• haluat tuoda samaa osaa (sulake, pistoke) useaan paikkaan käyttäen samoja sääntöjä.

Periaate:

1. Määritä kokoonpanossa paikat, joihin osia liitetään.

2. Avaa kokoonpanolle esivalitut ehdot ja kuvaa:

   • mille pinnoille uudet osat liitetään

   • millä ehdoilla (samankeskisyys, yhtenevyys, yhdensuuntaisuus).

3. Kun tuot osia kokoonpanoon, ohjelma voi käyttää näitä kokoonpanon esivalittuja ehtoja, jolloin useiden osien lisäys nopeutuu merkittävästi.

Yleisimmät sudenkuopat

1. Kahdesti sama nimi

• Jos käytät täsmälleen samaa nimeä kahdelle ehtojoukolle, ohjelma voi antaa virheilmoituksen tai käyttäytyä odottamattomasti.

• Ratkaisu: vaihda nimet yksilöllisiksi (esim. “10A pistoke paikka 1”, “… paikka 2”).

2. Geometria valittu “väärinpäin”

• Jos osa käyttäytyy lisätessä nurinkurin tai sivuttain, todennäköisesti jokin pinta on valittu eri tavalla kuin vastinosassa.

• Ratkaisu: tarkista osan esivalitut ehdot ja valintajärjestys. Järjestyksellä on väliä.

3. Ehtoja on liikaa / liian vähän

• Liian vähillä ehdoilla osa jää “löysäksi”, liian monella se voi olla yliyli­määrätty.

• Tyypillisesti 2–3 ehto riittää:

  • Samankeskisyys + yhtenevyys (+ tarvittaessa yhdensuuntaisuus).

Vinkkejä käyttöönottoon

• Aloita yhdestä hyvin käytetystä osa­tyypistä (esim. 10A sulake tai yleinen pistoke).

• Tee tälle osalle muutama selkeästi nimetty esivalittu ehto (vasen, oikea, suora).

• Testaa kokoonpanossa, että lisäys menee oikein.

• Kun toimintamalli on todettu toimivaksi, laajenna esivalittuja ehtoja muihin kirjasto-osiin.

Näin saat esivalituista ehdoista käytännön hyödyn: osien lisäys nopeutuu, virheet vähenevät ja kokoonpanot pysyvät yhtenäisempinä ilman, että jokaisella kerralla tarvitsisi rakentaa samoja ehtoja käsin alusta asti.

Related Articles